Mikään ei ärsyyntyneenä (lue: niin raivona, että näkee valopalloja) helpota niin varmasti kuin oikea hikitreeni! Meren rantaa pitkin juokseminen ei muuta tosiasioita, mutta hetkeksi murheet helpottaa ainakin (koska on pakko keskittyä hengittämiseen ja lihakset huutaa hallelujaa niin kovaa, ettei oman raivonsa ääntä kuule).
Perjantaista lähtien olisi ollut sellaisen lenkin paikka.
Ehkä pitää rueta kohtaamaan ongelmiaan eikä juosta niitä pakoon! Kaikkeen se juoskemattomuus pakottaakin :) Että oikein henkisen kasvun paikka. No ei kai sentään! Jos vaan puris hammasta ja odottaisi, että pääsee kolmen viikon päästä juoksemaan. Aurinko edes yrittää parhaansa (paistaa), joten lähden ulos koiran kanssa. Mielenrauhaa on turha edes toivoa. Se jäi paketista niin kuin kärsivällisyyskin. No. Elämä on.
tTM
Henkistä kasvua siellä ja täällä. :) Kyllä erilaiset tilanteet pistää oikeasti miettimään. Minulla merenrantaa juoksemisen korvasi eilen apinan raivolla vedetty kahvakuulatreeni ja ilman sitä olisi moni asia jäänyt solmuun.
VastaaPoistaMinullakin kaunis vaaleanpunainen kilpakuula muistuttaa sängyn vieressä, ettei kuula just nyt nouse :/ sen sisarukset sentään on piilossa :) Ihan varmasti kahvakuula toimisi yhtä hyvin kuin juoksu! Kaikkea sitä odotellessa!
VastaaPoista