Sivut

torstai 4. marraskuuta 2010

Untamo



Olen äärettömän hyvä nukkuja (vaikka itse sanonkin). Ihan sama missä ja mihin vuorokauden aikaan - pystyn nukahtamaan. Etenkin jos minulla on yksi apuväline: peitto. Epäilenkin, että peitto toimii eräänlaisena unisiepparina. Jos käyn pitkälleni ja vedän jonkin sortin peiton päälleni, peitto sitoo unen lähelleni ja nukahdan heti. Illalla saatan nukahtaa kesken lauseen. Niin lahjakas olen!

Lisäksi olen selkeästi ihminen joka tarvitsee paljon unta, todellinen Untamo. Luulen, että sopiva määrä minulle olisi 8-9 tuntia yössä. Olen lahjakas päivällä nukkujakin, jos tilaisuus joskus päiväuniin tarjoutuu. Minua ei myöskään päiväunet haittaa - siis kun toiset sanoo, että jos nukkuu pidempään päivällä, on tokkurainen koko illan tai sitten ei saa unta normaaliin nukkumaan menoaikaan. Ehei minulla!

Käytännössä kuitenkin nukun noin 5-6 tuntia yössä. Hyvinä öinä 7 tuntia. Siis aivan liian vähän. Univelka on valtava ja kasvaa koko ajan. Koskaan eläessäni en ole nukkunut niin vähän kuin viime aikoina. Tämä tarkoittaa tämän syksyn aikana. Lisääntyneen liikunnan ja terveellisemmän elämän myötä jaksaminen on selvästi parantunut ja ehkä myös valvominen helpottunut.

Pienen valtiovelan kokoinen univelkani ei johdu siitä, ettenkö voisi nukkua. Kyse on vain siitä, että en malta. Päivän tunnit ei meinaa millään riittää. Tekemistä olisi vaikka kuinka paljon. Kaikkea hauskaa, jonka haluan toteuttaa. Vielä tämä ja vielä tämä. Ihan kohta menen nukkumaan... Nukkumaan mennessä vielä yritän lukea muutaman rivin kirjaa, kirja putoaa rinnalleni ja herään sammuttamaan valon. Silloin päivä on kyllä käytetty niin tarkkaan kuin pystyy!

Väsyneenä elämä kuitenkin on tahmeampaa, ajatukset liikkuvat hitaammin, muistiin painaminen on työläämpää, keskittymiskyky herpaantuu helpommin.

Olisikohan tässä kehittämisen paikka jatkoa ajatellen? Vai pitäisikö elämäänsä miettiä siltä kannalta, että mitä minä teen ja mitä minä haluan tehdä? Asia on kuitenkin hankala kohdallani (ihan nopean tempoilevasta perusluonteestani johtuen), että minähän haluaisin tehdä ne kaikki! :) Tykkään työstäni, mutta myös harrastuksieni pitkä lista jatkuu silminkantamattomiin... Jossain välissä on ihan pakko hoitaa koti ja perhe.

Ehkä olisi hyvä miettiä (jälleen kerran) myös sitä hidastamista, hetkeen pysähtymistä ja arvostaa itseään vaikka päiväunilla hyvin tuuletetussa huoneessa unipeiton alla. Päiväunien jälkeen jaksaa taas! Onhan unella merkityksensä myös aineenvaihdunnan kannalta!

Hyviä Unia Kaikille!

toivottaa TM

4 kommenttia:

  1. Kuulostaa niin tutulta. Olisin varmaan taivaassa jos arkena pystyisin nukkumaan sen 8-9 tuntia (eikä 5-6). Mistä saisin pari lisä tuntia vuorokauteen? Tai mistä voimaa mennä tarpeeksi aikaisin nukkumaan? Tosin mulla on vähän silleen, että jos nukun päikkärit niin nukahtaisin kyllä varmaan samalla tavalla kun sä, mutta silti sinne sänkyyn on tavallistakin vaikeampi mennä takaisin vaikka edelleen väsyttäisikin.

    Tänään tosin päätin, että heti puumanaisen jälkeen petiin :) Eli 8 tunnin unet kutsuu <3 Katsotaan miten onnistuu vai kukunko vielä yhden aikaa hereillä.

    VastaaPoista
  2. Itse nukun kausittain hyvin -stressi vaikuttaa heti unen laatuun ja siitä tulee pätkittäistä. Olen huomannut, että päivinä jolloin urheilen nukun paremmin (: keskimäärin nukun joka yö 7h, mutta joskus jopa 12h :D ja mikäs sen mukavampaa kun kääriytyä peittoon ja sukeltaa unimaailmaan!

    VastaaPoista
  3. Minulla liikunnan lisääminen vähän vähensi unen tarvetta, mutta paljon sitä tarvitsen siltikin. Peitto muuten toimii minullakin koska vaan ja autossa apukuskin paikka sitäkin paremmin. :D

    VastaaPoista
  4. Huomaan itsekin, että liikunnan jälkeen uni on jotenkin parempi laatuista! Tosi asia on kyllä sekin, että en ole niin unelias ja väsähtänyt kuin olin ennen sokerin, vehnäjauhon ja vähän liikunnan aikakaudella. 12 tuntia unta kuulostaa silti ihanalta!
    Tosin viime yönä nukuin sentään 9 tuntia, mikä on sekin jo luksusta minulle (tosin nukuinkin sellaiset 40 pommiin...) Mutta niin kuin joku viisas joskus sanoi pommiin nukkumisesta, että sinä tarvitsit ne unet! Kyllä ihan varmasti tarvitsin, joten sitä ei auta harmitella :)

    VastaaPoista

Kiitos viestistäsi!