Paluu arkeen

Kurjin puoli juhlissa on se, että niiden jälkeen palataan (jokseenkin karusti) takaisin arkeen. Älkää ymmärtäkö väärin! Arjessa on paljon hyviä asioita. Se on tuttu ja turvallinen. Eikä tarvitse sudokuita tai palapelejä aivojen aktivoimiseksi. Riittää kun ratkoo ihan tavallisia arkisia haasteita: kuinka saadaan neljä ihmistä suunnilleen samaan aikaan eripuolille pääkaupunkiseutua, kun käytettävissä on vain yksi auto jne. On ihanaa kun on tekemistä ja on nämä ihanat ihmiset ympärillä. Kyllä minä arjestakin tykkään. Arki vaan tuntuu vähän kuluneelta juhlan jälkeen. Tiedättehän monessa pesussa haalistunut ja vähän nukkaantunutkin...

Arkeen on kuitenkin palattava. Nämä aikataulupalapelit ja muut odottavat pelaajaansa kärsimättöminä. Haaveilemaan ei auta jäädä.

Eilen päätin sitten täräyttää itseni arkeen kiinni. Kiertelin blogeissa ja nettimaailmassa etsimässä innoitusta, että mitä sitä sitten. Quantinan saavutettu juoksuhaaste ja Tainan haave siitä, että pääsisi juoksemaan aika pitkälti määrittivät minun liikuntani suunnan! Johan nyt on velvollisuuskin mennä, kun pystyy :) Eli kävin juoksemassa 40 minuuttia (5 km) juoksumatolla. Vieläkään ei olla BFF-tasolla juoksumaton kanssa (siis se teinitermi, ei mikään urheilutermi :)), mutta aletaan jo paremmin ymmärtää toisiamme! (Onneksi Tom&Jerry ei enää pyöri salin valkokankaalta!! Tilalle oli tullut lumilautailua.)

Lopuksi vielä heiluttelin kahvakuulaa ja tein vatsalihaksia. Että ihan kelpo treeni siitä sitten loppujen lopuksi tuli. Tänään tanssia, huomenna Total Combat. Nauratti muuten (asiasta taas yheksänteen) Heiaheiassa total combatin merkki (siis se pallukka, jolla merkitään liikuntasuoritus liikuntapäiväkirjaan) on oikein kunnon kontaktilajin merkki :) No ei siellä oikeasti kenenkään raiveleihin kiinni käydä ja lyönnit ja potkutkin voi osua vain todella huonolla tsäkällä vahingossa :) Mutta kyllähän se hienolta sellainen merkki näyttää siellä liikuntaprofiilissa meikäläisen kohdalla, kun varsinainen kontaktilajien taitaja en ole!

Tällaiset liikuntasuoritukset/suunnitelmat tänään ja näillä on tarkoitus päästä kiinni arkeen. Eilen en käynyt edes vaakassa. Tänään kävin, mutta sitä lukemaa ette saa koskaan tietää! Sen tiedon vien hautaan mennessäni! Mutta jätän sen taakseni, katson eteenpäin ja toivotan teillekin raikasta, energistä viikkoa! Ulkona on todella kaunista! Aurinko paistaa ja luntakin on! Tästähän tulee hyvä viikko!

TM täynnänsä aurinkoenergiaa!

Haaste ja kuinka se kohdataan

Viikonloppuna tulossa pieni matka. Ihanan, ihanan ystäväjoukon kanssa. Vanhoja ja vähän uudempia ystäviä. Pariskuntia. Hetkeksi irrottautuminen arjesta. Jo etukäteen tiedän, että matkaan tulee sisältymään paljon naurua, halauksia, kiireetöntä elämää, shoppailua, tauotonta puhetta, yhdessä pukeutumista ja meikkaamista - ja iltaisin istutaan pitkään illallispöydässä.

Ennen olisin (kuvitelkaa!) ollut hieman harmistunut, että tällainen haaste nyt tulee kesken hyvässä vauhdissa olevaa tavoitteellista painonpudotusta, mutta en enää! Tiedän, että ruokailu on jossain määrin hutiloivaa ja hervottomampaa kuin arkena kotona, mutta kuitenkin täysin luotan siihen, että teen suurimmaksi osaksi hyviä valintoja! Sankarit ei ruokapöydässä pelosta vapise. Kyllä minä tiedän, miten homma kannattaa hoitaa! Ei tässä kuulkaa olla ensimmäistä kertaa pappia kyydissä.

Hervottomaksi ruokapoliisiksi en suinkaan ryhdy. Istun ihan samassa pöydässä, mutta silti voin tehdä ihan omat valinnat - ja kantaa seuraukset (kirjaimellisesti). Syön hyvin, mutta mahdollisimman oikein. Pieniä ylilyöntejä en jää muistelemaan. Jos ajattelen tätä vuotta, etenkin loppuvuotta, niin ihan varmasti olen tehnyt 80 % oikeita valintoja ja senhän piti riittää. Se riittää hyvin reissussakin.

Mukavaa, rentoa viikonloppua ystäväiseni! Palaan treenaamaan ja vahtimaan itseäni ihan pian! Pieni pako arjesta tähän väliin.

t. TM

ps. Erityisesti minua tänään ilahduttaa lukijoideni hiljalleen kasvava joukko! Tervetuloa!

Hiljaa hivuttamalla

Hirviä liikuntainto päällänsä olis.

Eilinen juoksu oli kuitenkin sen verran raskasta, että pysyttelen kotona. Pakko pitää lepopäivä välissä. Kun eilisen treenin päälle kävelin vielä umpihangessa polvia myöden lumessa koiran kanssa iltalenkin niin uni yllätti täydellisesti jo tuossa heti iltayhdeksän jälkeen. No tulipahan nukuttua!

Hiljalleen alas kitkutellaan. Painoa nimittäin. Tällä hetkellä luottavainen mieli ja energiat kohdallaan. Just niin luottavainen, että paniikissa soittelen kaikille perheenjäsenille, jotka ovat kotiutumassa, että "et tuo sitten mitään herkkuja tänne!" Itsevarmuus huipussaan.

Kuitenkin hyvä mieli. Kolmen kilon tavoitteesta YLI kolmannes jo tultu alaspäin (1,1 kg :)) ja aikaa vielä on yli neljä viikkoa. Takerrun tähän tavoitteeseen nyt epätoivoisesti, että pysyn keskittyneenä tähän. Tämä toi uuden motivaation asiaan. Kun olis niin vähästä kiinni enää.

Tavoitepainoon pääseminen tälle vuodelle olisi todella tärkeää, vaikka hyvin ymmärrän, että sitten vasta alkaa se todellinen Uuden Elämän opettelu. Hahmottelen Uuden Elämän tilinpäätöstä tälle vuodelle ja samalla jo täyttä vauhtia pohdin tavoitteita ensi vuodelle. Ihan varmasti juoksutavoitteita tulee. Naisten Kymppi on jo kalenteroitu ja sen juoksen tilaisuuden nostalgisuuden vuoksi. Viime vuonna kymmenen kilometrin juokseminen oli mieletön saavutus. Ai niin ja onhan minulla se salainen unelmakin (se mistä ei saanut puhua!) eli puolimaratoni... Talven juoksut kertoo sitten sen haaveen kohtalon, mutta se nyt on varma, että ensi vuodelle se tavoite asetetaan. Talvi näyttää mihin kohti.

Mutta hoidetaanpas tämä vuosi ensin kunnialla loppuun ja pohditaan sitten uutta! Jatkan tässä suunnittelun parissa letkeän lepopäivän viettämistä! Jos vaikka saunaan tästä...

t. TM

Oi onnea

Mieliala ihan katossa - itseasiassa työasioissa onnistumisen vuoksi, mutta onneksi tuota onnistumista riittää säteilemään myös ympäristöön! Varmasti myös lähipiirini on onnellinen puolestani (koska olen todella aurinkoista seuraa nyt, kun olen saanut onnistumisen kokemuksen - ihan sama mistä se on tullut!).

Eilinen rento kävely iltamyöhään oli ihan sopivaa palauttelua viikonlopun treenailun jälkeen. Nyt mieli halajaa jo kovasti taas salille - juoksemaan ja kahvakuulailemaan. Toiveissa on jopa se, että oppisin tänään jonkin uuden kahvakuulaliikkeen... Mikäli minulle ei sitä onnea suoda niin veivaan sitten niitä entisiä! Siis niitä kahta, jotka osaan :)

Aurinkoa, intoa ja valoa myös Sinun päivääsi! Liikkumaan, lomps!

t. TM

Johan tuntuu

Lauantaisen pienen kahvakuulailun innostamana riensin siis eilenkin salille. Juoksin ensin 50 min juoksumatolla. Kyllähän se menee, vaikka ulos tekisi mieli. Mutta siinä ulkolenkkeilyssä on nyt se ongelma, että mielikuvissani on mukavan raikas aamusää, sula lenkkipolku ja meri on nousevan auringon valossa sininen. Todellisuudessa maa on jäässä, jään päällä on lunta ja lunta tulee myös vaakatasossa naamaa kohti. Lisäksi hyinen ilma pistelee keuhkoja (olenko muuten sanonut, että tapanani ei ole liioitella KOSKAAN?). Eli pimeässä huoneessa musiikin tahtiin juokseminen itseasiassa on ihan varteenotettava vaihtoehto.

Nyt kun Armas Aviomies ei ollut mukana minua toppuuttelemassa riehuin sitten ihan itsekseni kuulan kanssa. Peilin edessä yritin tarkasti ohjeita noudattaen tehdä liikeet oikein. Että oli mukavaa! Vieressäni tuntematon mies teki rauhallisia pilatesliikkeitä ja minä riehuin hikipäässä kuulan kanssa... :) Roolien vaihtoa? Illalla venyttelin kunnolla. Sen verran itsesuojeluvaistoa on minullakin jäljellä. Kuulasta iloitsen muutenkin, mutta sehän on todella hienoa, jos se saa minut vielä venyttelemäänkin. Jo toisen kerran... tekisi mieleni sanoa, että tänä viikonloppuna, mutta oikea termi taitaa kuitenkin olla tänä syksynä.

Ja avot! Kyllä tuntuu! Lihaksissa nimittäin kuulan heiluttelu! Mutta hyvällä tavalla. Lihakset on sen oloiset, että jotain on tehty, mutta kyllä näitä vielä pystyy käyttämään :) Erityisen onnellinen olen siitä, että käsillä on tullut tehtyä jotain. Enimmäkseen kun tavallisesti juoksen niin siinä ne kädet vaan roikkuu mukana, mikä painon pudotessa näkyy hurjana lepattavina alleina! Ei minun tule punnerrettua, eikä mitään muutakaan fiksua tehtyä.

Salilla on aina kuulia käytettävissä, joten ihan vielä en omasta haaveile, kun en tiedä, minkä kokoinen sen kannattaisi olla. Tunnustelen vasta omia taitojani ja voimiani. Eri liikkeisiin joka tapauksessa tarvittaisiin eri kokoisia kuulia... Toistaiseksi treenailen salilla, kun kerta mahdollisuus on.

Suosittelen kokeilemaan uusia lajeja! Näistähän saattaa jopa tykätä!

Energistä maanantaita ja eikun kohti uusia arkisia seikkailuja!

t TM

I'm easy like Sunday morning

Lumisen raikasta ja kaunista Sunnuntai-aamua kaikkiin koteihin! Kävin tekemässä pitkän kävelylenkin hyvässä seurassa. Maisema on kuin postikortti. Lunta maassa ja puissa! Harvinaista herkkua täällä Etelä-Suomessa tässä vaiheessa vuotta. Ihanaa! Letkeää.

Eilen kävin siis ensimmäistä kertaa elämässäni juoksemassa juoksumatolla ja oli ihan mukavaa. Meidän salilla on pimeä ns. cardio zone-huone, jossa on steppereitä ja juoksumattoja. Siellä soi musiikki ja etuseinän screenillä pyörii jotain inspiroivaa (ennen vanhaan - tiedättehän ennen vanhan? - siellä oli kesäisin surffausta ja talvisin lumilautailua tms). Jostakin käsittämättömästä syystä siellä pyöri eilen TOM JA JERRY!!! Siis WTF?? Henkilökohtaisesti nään piirrettyjä ihan tarpeeksi kotona niin halutessani... Mutta ei siinä mitään, pakkohan sitä screeniä ei ole seurata - ei onneksi sentään lastenlaulut raikaneet :)

Eikun vaan juoksumatolle! Säädöt (etenkin pimeässä :)) teettivät hieman aivotyötä... No kaltevuuden ja vauhdin säätö sinänsä helppoja, mutta vähän täytyi tunnustella, milloin ylämäki tuntuu ja juoksuvauti oli mukava nähdä km/t-asteikolla. Kokeilin paria reilumpaa spurttia, mutta lähinnä juoksin rauhallista tahtia, kun juokseminen oli kuitenkin aika erilaista matolla.

Armas Aviomies oli kanssani salilla ja hänhän on kahvakuulaharrastaja. Olen kuullut niin paljon hyvää lajista, että lopuksi raahasin Armaan Aviomiehen salin nurkkaan antamaan henkilökohtaista opastusta minulle muutamasta perusliikkeestä. Se se vasta hauskaa oli. Armaalla Aviomiehellä oli selkeä kuva, minkä kokoisen kuulan tarvitsen, kokeilin 8 ja 10 kilon kuulia. AA tyrkytti 12:ta ja just kun mulla alkoi olla hauskaa, komensi minut pois kuulien luota. Tässä kuulemma pätee sama "ei makeeta mahan täydeltä"-sääntö kuin kaikkeen hauskaan tai muuten huomenna on todella kipeät lihakset. Tästä jonkin verran säikähtäneenä jopa venyttelin illalla (te ette voi edes kuvitella, kuinka jäykkä minä olen... Mikä se materiaali on joka ei jousta YHTÄÄN, no mä olen suunnilleen niin jäykkä! Järkyttävää! Koska olen ollut joskus notkea... No näyttääpä siltä, että taas löytyi kehitettävää!). Eikä aamulla särkenyt yhtään mitään! HAH!

Eilen hyvä treeni. Itse asiassa niin hyvä, että menen tänään uudestaan! :) Osaan tyyliin kaksi kahvakuulaliikettä, mutta kivoja molemmat :) Tästä on hyvä jatkaa. Letkeää Sunnuntaita!

Juoksumatto

Väsyttää ja tympäisee. Koko päivä vähän hitaalla menty, vaikka tulikin nukkuttua rankan loppuviikon ansiosta hyvin. Tai ehkä juuri siksi on niin hidasta Ruokailu ihan ok, mutta virtaa ei vaan tunnu löytyvän. Loputon kahvin juontikaan ei taida olla ratkaisu...

Lähdenpä siis salille testaamaan elämäni ensimmäisen kerran juoksumaton! Ulkona on niin jäistä, että en halua siellä pimeässä liukastella, joten sitten juostaan sisällä! Ja kuvittelen, että juoksen pitkin aurinkoista rantaa :) Eiköhän se virta lähde tästä lisääntymään!

Energistä viikonloppua!

tTM

Sovussa

Tänään olen jo sovussa vaakani kanssa. Melkoisen tasapainossa ruokailun kanssa. Tietoinen valinnoistani ja miksi niitä teen. Ihan hyvä. Ainakin hetken :) Olen rauhallinen ja voitontahtoinen. Kevyempi (henkisesti?) olo.

Eilen ehdin lenkkeillä hyvin: pieni puolentunnin juoksulenkki (olipas muuten mukava juosta taas!) ja puolentoistatunnin rivakka koiralenkki hyvässä seurassa. Meri oli ihan musta ja tyyni ja lunta sateli hiljalleen - ihan uskomattoman kaunista! Edelleen tuntuu siltä, että marraskuu on vain väärinymmärretty. Kovin kamalana se ei ainakaan vielä ole minulle näyttäytynyt.

Tänään ihana konsertti tunnelmallisessa ympäristössä. Oikea akkujen lataaminen taas. Ei tunnu marraskuu missään. Huomenna työmatkalle. Tuntikaupalla (no pari ainakin) junassa, vieras kaupunki ja ruokailut ravintoloissa, mutta ei hätää. Junassa voi vaikka torkahtaa. Ravintoloista saa salaattia!

Ylihuomenna seuraava kaupunki.

Mutta viikonloppua kohti mennään ja sitten saa rauhassa urheilla ja tehdä/syödä terveellistä ruokaa! Pidän kiinni positiivisuudesta ja tavoitteestani!

kuva

Positiivinen ajattelu

No niin. Eilisen riehumisen jälkeen olen saanut enemmän kiinni itsestäni. Paniikkihäiriö on kahlittu, mutta päätökset pitää. Olkoon oikein tai väärin. Näillä mennään nyt.

kuva

Sen sijaan asennetta joudumme jälleen kerran muokkaamaan...

Tämän vuoden aikana olen sentään sen verran oppinut itsestäni, että pakottamalla ei mitään aikaiseksi saa. Ainoastaan uskomalla itseensä ja olemaan itselleen hyvä, voi tuloksia saada aikaiseksi. Jokainen vaihe urakkaa on mielekäs, kun nauttii tekemästään.

Edellisessä postauksessa jälleen tein itselleni listaa siitä, kuinka tämä tehtävä suoritetaan! Listasta aion kuitenkin pitää pitkältikin kiinni, mutta ei sillä tavalla, että VIISI KERTAA LIIKUNTAA ON PAKKO TULLA! Vaan enemmän niin, että katson, ketä kavereita voisin treffata salilla ja ketä iltalenkillä :) Oih! Kaksi hyvää yhdessä. Liikunta ja sosiaalinen elämä (jota ehtii harmiteltavan vähän viettämään).

Kyllähän se salaattilounas (josta kyllä ihan rehellisesti tykkään muutenkin) maistuu vielä paremmalta hyvässä seurassa. Vaikka tavoitteeni on kirkkaana mielessäni, voin silti nauttia ruokani terveellisyydestäkin!

Mennään siis eilisen hepulin kautta positiivista kohti!

Aurinkoisia ajatuksia!

t. TM

(haha! hauskaa on artikkeli, josta olen tämän postauksen kuvan lainannut :))))

Kuin raivo härkä

Voi ristus, että voi ottaa päähän! Olen selkärangaton, toivoton ja lihava (taas). Ja minulla on vaikea päivä kuukaudesta... Maha on kuin jalkapallo ja mieliala kuin... no, raivo härkä kuvaa hyvin tätä olotilaa! Vähä ku tv-sarja V... Ihan tavallisen naisen nahan alla elää hirviölisko, joka tulee esiin pienelläkin ärsyttämisellä. Tämä lisko tulee esiin myös itseärsytettynä. Ja ehkä tehokkaimmin juuri itseärsytettynä, vaikka välillä lähipiirikin saa kohtuutonta palautetta tekemisistään (tätä piirrettä yritän kovasti itsessäni hillitä).

Tyytymättömyyteni saavutti lakipisteensä tänä aamuna vaa'alla (mikä ihme minua ajaa vaa'alle näinä aamuina, kun olen turvoksissa kuin mikäkin!) kun vaaka ihan pokkana näytti

!! 60,6 kg !!

Järkyttävää! Loistavan Onnistumisen ja sitä seuranneen tasannevaiheen jälkeen! No, ihan oma syy. Törkeetä ruokailua, törkeitä tuloksia. Seurauksena masennusta ja itsensä ruoskimista, joista kummastakaan ei juuri hyötyä tässä projektissa ole. Mä en ymmärrä! Kuinka kauan aion jatkaa tätä omiin muroihin pissaamista??? Milloin oikeasti otan opikseni?

Tänään tein sopimuksen, että jouluun mennessä lähtee minulta ja Työtoverilta kolme kiloa! Ihan tuosta vaan sovin asiasta, vaikka en ole koskaan mokomista "sopimuksista" tai vedonlyönneistä perustanut (enkä niistä pärjännyt pessimisti versio minusta sanoo). Se tarkoittaa 500 g viikossa (huomasitteko, että jouluun on enää 6 viikkoa!), mikä tarkoittaa oikeasti tavoitteellista toimintaa eikä mitään hengailua ja hymistelyä (en yhtään tiedä, onko minusta tällaiseen laihduttamiseen, mutta kohtahan se nähdään). Alennustilaani kuvaa ehkä parhaiten se, että hetken jopa mietin tekeväni tämän rutistuksen salaa (eikö siinä taas ole se ennakkoasenne, että kun se ei kuitenkaan onnistu). Hävettää, että taas asetan tavoitteita, taas odotan maanantaita, taas harjoittelen niitä asioita, jotka pitäisi olla jo hallussa. Taas on teoria ja käytäntö niin kaukana toisistaan kuin olla ja voi.

Eli siis huomisesta alkaen:

- proteiini kunniaan (kala, kana, raejuusto)

- kasvikset ja salaatti pääosaan tässä showssa

- hedelmät ja marjat parhaiksi ystävikseni

- kaikki turhat hiilarit pois (peruna, pasta, riisi)

- sokeria en edes näe ennen joulua

- liikuntaa vähintään 5 x viikossa (koiralenkkejä ei lasketa, no hätätilanteessa voidaan laskea)

- punnitus kerran viikossa maanantai-aamuisin

Olen siis päätynyt tällaiseen loppukiriratkaisuun. En tiedä, onko ratkaisu oikea. Älkää ymmärtäkö väärin. Olen ihan onnellinen esimerkiksi liikuntaan liittyvien tavoitteideni suhteen! Nautin jokaisesta saavutuksestani, mutta painon suhteen olen kyllästynyt paikallaan pönöttämiseen! Liian pitkään olen pyörinyt tässä kahden kilon haarukassa. Painon lasku on olemattoman hidasta. Vaikka tavoitteeni liittyvät terveellisempään elämään, en voi katsoa onnistuneeni tavoitteissani, ellei paino ole turvallisesti normaalipainon alueella. Etsin viimeisistä kiloista eroonpääsyä kohta keinolla millä hyvänsä (no amputaation olen jättänyt pois laskuista). Ymmärrän, että haen nyt pikaratkaisua, vaikka minun on löydettävä myös pysyvä ratkaisu asiaan. Mutta siihen paneudutaankin sitten huolella, kun tavoite on saavutettu!

Kaikki tsemppaus, kannustus ja suorat sanat ovat nyt tarpeen. Kiitos etukäteen!

Potku persauksille

Nihkeetä on nihkeetä. Ei oikein edes mitään syytä olla näin hitaalla. Paitsi ehkä sunnuntai, jolloin kai kuuluisikin olla vähän hitaalla.

Univelkaani ilmeisesti tässä olen viikonlopun maksellut. Nukkunut pitkiä yöunia (jopa yli 9 tuntia... joka mulle on todella paljon!). Eikä silti tunnu, että olis nukkunut paljon/tarpeeksi/no ainakaan liikaa!

Pitkiä kävelylenkkejä koiran kanssa (siis yli tunnin reipasta kävelyä) olen tehnyt päivittäin ja viime päivinä olosuhteiden pakosta useamman päivässä, mutta Kunnon Liikunnasta on aikaa. Päiviä! Ihan outoa. Mutta pelkkä ajatuskin väsyttää juuri nyt. Mistä tätä unta riittää? Raitista ilmaa toki olen saanut!

Siis Kunnon Liikunnalla tarkoitamme nyt juoksua, zumbaa, total combatia tai vastaavaa liikuntaa, jossa oikeasti hikoillaan (no tänä aamuna hikoilin tolkuttomasti koiralenkilläkin, koska oli ihan liikaa päällä) ja pulssi huitelee korkealla (siis liikunnan, ei koiran päättömän käyttäytymisen takia).

Yksi syy voi olla tietysti ruokailu. Se nyt on ollut vähän rennon puoleista... Oikealla ruokailulla oloni saattaisi olla kevyempi (hah! Siis todella kevyempi!). Toinen ongelma on, että olen ollut ihan liian keskittynyt vaakaan, numeroihin ja niiden liikahtelu on mielestäni ollut puutteellista tai väärään suuntaan tapahtuvaa. En ole taaskaan keskittynyt siihen oleellisempaan eli omaan olooni, syömään oikein ja nauttimaan liikunnasta. Tai ehkä tarvitsisin vain potkun persuksille! Siihen tyyliin, että "Nyt sinä Tukeva Tyttö lähdet liikkumaan, etkä piilottele avuttoman Terrieripojan selän takana käyttäen koiraraukkaa tekosyynä sille, ettet muka ehdi!"

Nyt on oikeasti liikunnan vuoro ennen kuin pääsen siihen parhaaseen luovuuden vaiheeseen, jossa tekosyiden keksiminen on kuin mainostoimiston vapaan ideoinnin palaveri. Siinä ei kuule turhaan jarrutella ja mietitä, että meneekö nyt liiottelun puolelle tai asiasta ohi! Tässä vaiheessa kaikki on hyviä ideoita!

Kurinpalautuksen aika! Onneksi huomenna on maanantai :)

Ajatus joka pysäytti

Kuljet nurmikentän halki. Reitillesi osuu pallo. Potkaisetko sitä?

Kuva täältä.

Tanssii tähtien kanssa

On ainakin yksi asia, jonka zumba on minun kohdallani saanut aikaan! Nimittäin se, että olen menossa ensimmäiselle tanssitunnille tänään. Siis jumppaan. Mutta tanssi sellaiseen... Ilman zumbaa en vanhana pump ja xycling-harrastajana suinkaan olisi moista edes haaveillut tekeväni. Minähän olen kömpelö kuin norsu!



Mutta zumban myötä on saanut huomata, että ehkä ei sittenkään. Ehkä en olekaan ihan toivoton ja myös sen, että tanssihan on ihan loistava liikuntamuoto. Joka vuosi olen seurannut Tanssii tähtien kanssa-ohjelmaa ja ihaillut kilpailijoiden muodon muutosta, kilojen vähenemistä ja ennen kaikkea kiinteytymistä! Että vähän niin kuin samaa lähden tänään hakemaan tanssitunnilta :D

Vaikka voihan olla, että jonkinlaiseen tanssii tähtien kanssa tilanteeseen päädytään joka tapauksessa (siis minä päädyn tähän tunteeseen), mutta hauskaa oletan siellä olevan silti. Välillä on ihan hyvä poistua sieltä mukavuusalueelta. Saattaa tulla vaikka positiivisia yllätyksiä! (toivottavasti)



Pitänee tehdä (tässä joku päivä) toinenkin mukavuusalueelta poistuminen ja koittaa vihdoin sitä joogaa tai muuta huoltavaa ja rauhallista liikuntamuotoa. Tai ainakin se pitää löytyä ensi vuoden tavoitteista! :)

Ensimmäinen kuvatäältä ja jälkimmäinen kuva täältä.

Juhlat

Ihanan rentouttava viikonloppu, johon kuului juhlat Ystävän kunniaksi. Tarjolla paljon herkkuja ja pitkiä automatkoja. Ei siis paras mahdollinen viikonloppu projektini kannalta, mutta muuten aivan loistava! Ihanaa tulla takaisin kotiin hyvällä tuulella, kun on saanut nauttia ihanan leppoisasta tunnelmasta ja ihanien ihmisten seurasta. Rentoutua, nauraa ja viettää myös puolison kanssa laatuaikaa.



Ihanista juhlista oli kyllä se seuraus, että vaa'alle en tänä aamuna uskaltautunut. Enkä varmaan mene muutamaan päivään!

Toinen seuraus on se, että varasin sekä tanssitunnin että sovin iltalenkin :) Katumusharjoitukset alkakoot! Veikkaan, että jo tuntien autossa istuminen on jämähdyttänyt nesteet paikalleen. Varsinaista hillittömyyttä ei herkuttelussa koettu, mutta joitakin rajoja (sokerirajoja) ylitettiin taas, vaikka nimenomaan olin päättänyt, että ei :) No kakkua en sentään syönyt, mutta kuitenkin...

Arki alkaa aalla ja nyt tavoite selkeänä mielessä lähdetään uuteen raikkaaseen ja rapsakkaan aamuun ja viikkoon (luonnollisesti pyörällä työmatkat :)).

Ihanan energistä ja hyväntuulista viikkoa kaikille! Lähdenkin hakemaan innostusta ja motivaatiota itselleni teidän blogeistanne!

t. TM

Untamo

Olen äärettömän hyvä nukkuja (vaikka itse sanonkin). Ihan sama missä ja mihin vuorokauden aikaan - pystyn nukahtamaan. Etenkin jos minulla on yksi apuväline: peitto. Epäilenkin, että peitto toimii eräänlaisena unisiepparina. Jos käyn pitkälleni ja vedän jonkin sortin peiton päälleni, peitto sitoo unen lähelleni ja nukahdan heti. Illalla saatan nukahtaa kesken lauseen. Niin lahjakas olen!

Lisäksi olen selkeästi ihminen joka tarvitsee paljon unta, todellinen Untamo. Luulen, että sopiva määrä minulle olisi 8-9 tuntia yössä. Olen lahjakas päivällä nukkujakin, jos tilaisuus joskus päiväuniin tarjoutuu. Minua ei myöskään päiväunet haittaa - siis kun toiset sanoo, että jos nukkuu pidempään päivällä, on tokkurainen koko illan tai sitten ei saa unta normaaliin nukkumaan menoaikaan. Ehei minulla!

Käytännössä kuitenkin nukun noin 5-6 tuntia yössä. Hyvinä öinä 7 tuntia. Siis aivan liian vähän. Univelka on valtava ja kasvaa koko ajan. Koskaan eläessäni en ole nukkunut niin vähän kuin viime aikoina. Tämä tarkoittaa tämän syksyn aikana. Lisääntyneen liikunnan ja terveellisemmän elämän myötä jaksaminen on selvästi parantunut ja ehkä myös valvominen helpottunut.

Pienen valtiovelan kokoinen univelkani ei johdu siitä, ettenkö voisi nukkua. Kyse on vain siitä, että en malta. Päivän tunnit ei meinaa millään riittää. Tekemistä olisi vaikka kuinka paljon. Kaikkea hauskaa, jonka haluan toteuttaa. Vielä tämä ja vielä tämä. Ihan kohta menen nukkumaan... Nukkumaan mennessä vielä yritän lukea muutaman rivin kirjaa, kirja putoaa rinnalleni ja herään sammuttamaan valon. Silloin päivä on kyllä käytetty niin tarkkaan kuin pystyy!

Väsyneenä elämä kuitenkin on tahmeampaa, ajatukset liikkuvat hitaammin, muistiin painaminen on työläämpää, keskittymiskyky herpaantuu helpommin.

Olisikohan tässä kehittämisen paikka jatkoa ajatellen? Vai pitäisikö elämäänsä miettiä siltä kannalta, että mitä minä teen ja mitä minä haluan tehdä? Asia on kuitenkin hankala kohdallani (ihan nopean tempoilevasta perusluonteestani johtuen), että minähän haluaisin tehdä ne kaikki! :) Tykkään työstäni, mutta myös harrastuksieni pitkä lista jatkuu silminkantamattomiin... Jossain välissä on ihan pakko hoitaa koti ja perhe.

Ehkä olisi hyvä miettiä (jälleen kerran) myös sitä hidastamista, hetkeen pysähtymistä ja arvostaa itseään vaikka päiväunilla hyvin tuuletetussa huoneessa unipeiton alla. Päiväunien jälkeen jaksaa taas! Onhan unella merkityksensä myös aineenvaihdunnan kannalta!

Hyviä Unia Kaikille!

toivottaa TM

Kasvikset

Minä todellakin rakastan kasviksia (juu ja irtokarkkeja ja suklaajäätelöä myös, mutta tänään ajattelin kuitenkin keskittyä noihin kasviksiin)!

Olen kasvanut kasvissyöjien keskellä (hei paljon kivempaa kuin ihmissyöjien keskellä :) - oon tosi väsynyt, joten huumorini on vielä normaaliakin huonompaa, yrittäkää kestää, pääsen ihan kohta asiaan), mutta itse olen sekasyöjä, vaikkakin punaista lihaa syön harvoin. Kasvissyöjien keskellä luulisi minulla olevan määrättömästi kasvisreseptejaä... No ei oo. Ja luovuuteni keittiössä on harmittavan heikkoa, ottaen huomioon, että esimerkiksi monissa harrastuksissa ja työelämässäkin luovuutta löytyy välillä liian kanssa.

Marraskuu on juuri oikea aika haikailla kesää ja tuoreita suomalaisia vihanneksia :)



Tämän projektin aikana kasvikset ovat nousseet arvoon arvaamattomaan ja nyt muutama lempiruokani kasvisten jännittävästä maailmasta:

Aurinkokeitto (tarkoittaa kasviskeittoa, joka saa värinsä porkkanasta - muu osa keitosta riippuu siitä, mitä vihanneksia kaapista löytyy, mutta yleensä ainakin perunaa/bataattia ja sipulia, mausteita, mahdollisesti kasvisliemikuutio, sauvasurvimella soseeksi), myös lasten suosikki ja parasta ovat kommentit "sun aurinkokeitto on tänään parempaa kuin viimeksi", "hei tää aurinkokeitto maistuu samalle kuin sillo kesällä" ja muut käsittämättömät kommentit! :) Itse syön aurinkokeiton raejuuston kanssa. Nams!

Syyspata (jonka alkuperäinen ohje jossain täällä vaikka en sitä nyt selaamisesta huolimatta löytänyt ja jota olen sitten muotoillut itselleni sopivaksi) tehdään aamulla uuniin odottamaan iltapäivällä ulkoilemasta (lenkiltä tai pulkkamäestä) palaavia: tuoreita punajuuria, perunaa, porkkanaa, sipulia ja valkosipulia pyöräytetään valurautapannulla öljytilkassa, josta ne kumotaan rautapataan, perään tilkka vettä, suolaa, hunajaa, pippuria - uuniin ja lopputulos taivaallista! Hei, tähänhän voi laittaa raejuustoa kumppaniksi tähänkin. :)

Arkisesti metsästän kasvikseni usein pakastealtaasta. Pannulle pisara rasvaa, jossa kuulotan sipulin ja valkosipulin sekaan esimerkiksi Puutarhurin sekoitus-kasvispussi, mausteita (esimerkiksi inkivääriin olen kovasti mieltynyt, kanan kanssa ihan lyömätön mauste, mutta käy myös kasvisten kaveriksi, sitäpaitsi sehän hoitaa flunssankin!) ja ripaus suolaa. Nyt voisi vaikka kananrintaleikkeen lisätä tämän seuraksi.

Ja nuhanenille tiedoksi, että flunssahan paranee juomalla teetä, johon laitetaan hunajaa ja raastetaan hippusen tuoretta inkivääriä.

Ja tavoitteenahan on siis se, että pöydässä on muutakin värikästä kuin:



Marraskuuta vaan kaikille! Tässä kuussa tehdään tuloksia ja Voidaan hyvin!

päätti TM

Salaatti

Minulla onnistuneen painonpudotuksen/elämäntapamuutoksen ydin ihan oikeasti on Salaatti. Mitä salaatin takaa sitten löytyy niin ainakin se "Ei kiitos!" ja Valinta ja Päätös, mutta yksinkertaistettuna vastaus on Salaatti.

Minusta on tullut tämän Uuden Elämän myötä salaatin suurkuluttaja. Osaan kertoa kaikki paikalliset ravintolat, kaupat ja monet ohikulkupaikatkin, että mistä saa ja millaista salaattia. Työpäivinä syön aina lounaaksi salaatin. En edes muista, milloin olisin syönyt jonkin muunlaisen lounaan. Varsinkin liikunnallisina päivinä syön kyllä ihan hyvin (määrällisesti), mutta pyrin syömään hyvin (laadullisesti). Mutta siis Lounas on Salaatti.

Olen ruuan ystävä - hah! Kaikki vartaloni nähneet olisivat tienneet tämän kertomattakin! Mutta tässä salaatti tulee kuvioihin ja pelastaa! Kunnon salaatilla voi huoletta täyttää vatsansa. Olo kuitenkin on keveä ja jaksaminen hyvää. Tukkoisen ruuan jälkeen olo on tukkoinen.

Että mitäkö salaattia sitten saisi olla? Minä en ole siitä niin hirveän tarkka (ENPÄ!), mutta noin yleensä salaatti sisältää jotain vihreää, sipulia ja tomaattia (muita kasviksia saa olla vaihtelevasti) ja sitten oikeestaan mitä vaan proteiiniä eli juustoista mozzarella, lihoista kanaa tai kalaa. Mutta jos ruuasssa on pastaa niin sitten se ei mielestäni enää ole salaatti vaan pastaruoka, jossa on vihreetä :) Joskus tietysti jos on energian tarvis voi toki syödä pastaruuan, jossa on vihreetä, mutta Tavaksi sellainen ei voi tulla (minulla - mulla kun on tuo vehnä-sokeri-oireyhtymä - ihan oma diagnoosi!).

Häpeäkseni täytyy myöntää, että harrastan myös kauppojen VALMIIKSI PILKOTTUJA SALAATTEJA siis niitä rasioita ja pussukoita, jossa on salatin lehdet valmiiksi eroteltuna ja pilkottuna, että jos olette ihmetelleet, että millaisia uusavuttomia tolloja varten ne on niin kyllä! Täällä on yksi. Kiire päivänä roiskaisen valmiiksi pilkotun salaatin lautaselle ja siihen muutama tomaatti (jos viitsin niin silppuan sipulia) ja sitten proteiinit päälle. Voila!

Juu, ei ole meikäläistä mihinkään kokkiohjelmiin kyselty.

Taas hienoa tekstiä Kukka Laakson blogissa! Ainoa oikeasti toimiva dietti:
Ei kiitos!

Ilolla uuteen viikkoon! Ei muistella menneitä, kun porskutetaan eteenpäin! Vuoden vaihteeseen enää muutama hassu viikko. Silloin vuosi Uutta Elämää takana ja ensimmäisen tilinpäätöksen aika...