Varo, Bambia!

Terveiset juoksukoulusta! Kirjoitan nyt, koska en tiedä, selviänkö huomiseen...

Jo etukäteen tiesimme, ettei herra Gaselli olisi tänään meitä vastassa urheilukentän reunalla. Naisväki huokaisi ihastuksesta, kun näimme tämän kertaisen ohjaajamme. Meitä tervehti herra Gasellin vielä sirompi (käsittämätöntä) pikkuveli Bambi suurine ruskeine silmineen.

Kaikki tähän asti hyvin, eikö vain?

Mutta Bambilla on ongelma. Ilmeisesti se luulee, että me oltiin jotenkin vastuussa sen äidin ampumisesta siellä niityllä (tehän tiedätte tarinan) tai jotain. Ei voi olla muuta motivaatiota kuin kosto.

Mikäli Emily Brontë olisi ollut kanssamme juoksukoulussa (selvinnyt siitä elossa) ja jälkeenpäin yltynyt kuvailemaan Bambia kuuluisi teksti suunnilleen näin: "Huolimatta hellyttävästä ulkonäöstään hänessä ei ollut rahtuakaan lempeyttä. Hänen luonteensa karkeus ja julmuus olivat täysin ihmismielen käsityskyvyn ulottumattomissa."


Ensin juostiin reipastahtinen lämmittelylenkki (tuplaa ensimmäisen juoksukoulun vauhti ja matka ja pääset tunnelmaan). Okei. No, kyllä tästä selvitään.

Sitten pienet venyttelyt. Hyvä edelleen.

Tiivis tunti tekniikkaharjoituksia. Tuttuja juttuja: lantion kannatus, kädet, hartiat. Kyllä te tiedätte mistä minä puhun.


Mutta... kun Bambi on tyytymätön hän ei tyydy kertomaan, mitä kannattaisi korjata vaan... hän korjaa sen.

Juoksimme mm kädet suorina pystyssä, kohti taivasta perusjuoksua, kiihdytyksiä, polvennostoja ja jalat alle potkaise-juoksua siis joka on periaatteessa se kantapäät pakaraan juoksu, mutta tehdään enemmän vartalon alla eikä takana - siinä on vähän sitä polvennostojuoksua myös... en osaa paremmin selittää ja viikkoon en varmaan pysty myöskään näyttämään... (en tiedä, mikä sen oikea nimi on). Aavistuksen koomisen näköistä, kun pari kymmentä aikuista ihmistä juoksee pururataa ympäri kädet pystyssä :) Mutta kukaan ei armahtanut.

Tämän koomisen ja tehokkaan harjoitteen tarkoitus oli lantion kannatuksen ja ryhdin pitäminen suorassa ja sehän toimi. Kuin häkä (yhtä tainnuttavaakin).

Aktivoitiin pakaraa ja takareittä. Ja johan aktivoitui. Mitä on odotettavissa, jos pakaralihas on ihan jumissa jo heti treenin jälkeen?

Vielä reipas lenkki loppuun ja huipennukseksi mäkivetoja... Saatiin jalatkin lopuksi niin tukkoon, että vaikka kuinka riuhtoo voimaa käsistä niin - pehmenneiden lihasten hermotus ei vaan enää toimi ja viimeinen veto jäi melko tehottomaksi.

Mutta sitten Bambi oli tyytyväinen ja totesi, että nyt on päästy rajalle, kun ei jalat enää toimi. Hieno treeni. Saatte mennä. Miten? Ei pysty. Liian rankkaa!


Ja ah, että on hyvä mieli. Ikinä milloinkaan ei itse olisi itseään noin piippuun vetänyt. Lisäksi lohdutti, että vaikeaa oli muillakin. Lisäksi Bambi revitteli meitä pitkin rinteitä niin pitkään, ettei minkäänlaista loppuvenyttelyä ehditty tekemään.

Mutta venytellähän voi kotonakin!

Pain is so close to pleasure! So close!

Ai, taivas! En tiedä, voivottelisinko jumissa olevaa alaruumistani vai voihkisinko onnesta! Eiköhän tuo hahmottune aamuun mennessä!

tTM, jonka kaikki kiukku jäi lenkkipolulle ja siihen viimeiseen saviseen rinteeseen