Juoksija (vain) luonnoltaan

Ihan hirveen lihava ja tukkoinen olo! Raskasta on raskasta.

Olen syönyt väärin. Alavatsa pingottaa naisena olemisen ihanuudesta. Puolentoista viikon aikana olen lentänyt kuudella eri lentokoneellakin... Varmaan turvottaa sekin :) Ja kuinka suuri näin lihavan ihmisen hiilijalanjälkikin oikein on? Tosi iso. Vähään aikaan ei ole väliksi lentää yhtään mihinkään - lentokoneella ainakaan. Miksi kaikki lysti kerääntyy yhteen sumppuun?

Silti Tukevan Tytön mieli halajaa juoksemaan ja onneksi se pääseekin. Illalla kentän reunalla odottaa oikein lauma Gaselliherroja valmiina juoksuttamaan meitä pitkin metsiä, teitä ja pientareita. Nyt alkaa jako eri ryhmiin ja jokaiselle on luvassa oman tasoista menoa ja meininkiä. Mikä on mun taso ja mistä mä sen löydän? Onko se samassa paikassa sen 80% kanssa?

Kuitenkin samaan aikaan alkaa epäilyttää, että olenko mä juoksija vain omissa kuvitelmissani. Että jos minä vain kuvittelen olevani juoksija. Että jos minä oikeasti olenkin pyöräilijä tai vaikka pitsin nyplääjä. Että jos on harhakuvitelmia...

Alkaa varmaan hahmottua, ettei ollut mikään kauheen hyvä aamu täällä. Minulla. Siis huono aamu ja sitä seuraa usein huono omatunto, vaikken läheisteni hyvää tuulta (onneksi) onnistunutkaan aamulla nujertamaan. Huono yhdistelmä kaiken kaikkiaan.

Juoksu tekee varmasti hyvää. Auttaa hahmottamaan oman paikkansa universumissa. Kyllä universumi vastaa, jos siltä kysyy, sanotaan. Kai. Jossain.

Aamulla kaiken vääräjalkaisuuden ja suorastaan per** edellä nousun keskellä sain kaverilta tekstiviestin:

"Juoksukoulu tänään - JEEE!"

ja sillä mennään!

tTM Pahansisuinen