Unissa monet eri syistä ja lopullisestikin liikuntakykynsä menettäneet kävelevät. Unessa ei ahdista, ei onnuta, ei liiku pyörätuolilla ja kaikki raajat ovat tallella. Olen tehnyt asiasta kyselytutkimusta. Siis jo kauan sitten, silloin kun omaa liikuntakykyäni ei rajoittanut muu kuin laiskuuteni.
Nyt olen saanut huomata asian ihan omakohtaisesti. Juoksen unissani, aurinko paistaa ja aamuaurinko nousee. Haha! Unessa se vasta nautinnollista onkin, kun jalkoja ei hapota ja juoksu sujuu lentäen (siis kyseessä ei ole pakouni, jossa jalat taas painavat eivätkä liiku mihinkään, joka taas johtuu elimistön omista lihasrelaksanteista, joita unessa erittyy ihmisen suojaksi).
Eli unissaan tämä täti juoksee vieläkin. IRL en tiedä, juokseeko ikinä. Sen elämä näyttää ajan kanssa. Mutta vaikka kipuja vielä on, niin elämä on huomattavasti parempaa jo kuin viisi viikkoa sitten. Oikea jalka vetää ajoittain kramppiin (jos esimerkiksi lähden liian reippaasti liikkeelle) ja ihan ilman kipulääkettä en jaksa työpäivää, mutta epäilisin, että kotipäivän ilman urheilullisia ja/tai raskaampia kodinhoidollisia suorituksia hyvinkin.
Päivä kerrallaan mennään, kun muutakaan ei voi :)
Iloa, valoa viikonloppuusi! Kesää kohti mennään!
tTM
Totta kai sinä juokset!
VastaaPoistaOman pullistumani aikaan itkin sitä, pystynkö enää koskaan nousemaan hevosen selkään. Nyt ratsastan (ja juoksen) ilman mitään selkäongelmia. Muistaakseni palasin ratsastustunneille 3 kuukautta selän hajoamisen jälkeen. Jalka tietysti ottaa oman aikansa palautuakseen, mutta minä olen elävä esimerkki, että kyllä se kinttu siitä tokenee.
Vielä kun saisi tuon polven puolimaratonkuntoon. ;)
Kyllä minäkin niin haluan uskoa. Viisi viikkoa on täynnä ja edistystä on tapahtunut! Hidasta tämä kyllä on. Onneksi on vasta maaliskuu. Sulaa juoksuaikaa on jäljellä edessä vaikka kuinka paljon! Niin ja tuleehan sitten vielä seuraavakin kesä, jos tänä kesänä ei vielä uskalla...
VastaaPoistaTakareiden venyttely on suorastaan mahdotonta! En millään keksi miten saan sen venymään, kun en saisi taivuttaa selkää alas/eteen niin, että paine alaselässä nousee... ja sehän nousee aika helposti. Mutta eiköhän sekin ajan kanssa helpota. Viimeisin kirurgi sanoi, että ei alastaivutuksia ensimmäisen 12!!!! viikon aikana... Hitaasti kuluu odottavan aika!