Ehkä on tullut muutamaan kertaan mainittua, että olen juuri sillä tavalla vinoon kasvanut, että minusta parasta liikuntaa on tehokkain liikunta. Lisäksi en usko mihinkään muuhun mittariin kuin omiin tuntemuksiin (siis hien on lennettävä ja veren maistuttava suussa!).
Elämä sitten päätti opettaa minulle muutamia tosi asioita ja pysäytti menon, josta ei ilman lentolupakirjaa olisi muutenkaan selvinnyt, kuin seinään, kun selkäni sanoi naps. Mutta ei ystävällisesti ja pienesti naps vaan vihaisesti ja äänekkäästi naps.
Sen vihaisen napsahduksen jälkeen jouduin nöyrtymään ja muuttamaan suhdettani liikuntaan melko radikaalisti. Hillitön reutominen oli kerrasta poikki ja kovaa liikkuneena hiljaa hiiviskellessä ei hiki todellakaan tullut. Hyvänolon mittareita oli etsittävä muualta kuin hikoilusta ja itsensä kiduttamisesta.
Jouduin alistumaan mm vesijuoksuun. Älytöntä hommaa! Etenemisvauhti on noin 100 metriä tunnissa ja eihän vedessä noin muutenkaan voi konkreettisesti hiota. Siis kyllä uimapuku märkä on altaasta noustessa, mutta eihän se nyt hyvänen aika hikoilemisesta johdu ja se ei ole hyvää liikuntaa sellainen, sanoi entinen minä.
Mutta niinpä vaan kävi, että vaikka itse kovasti vastustinkin, jollain tapaa alkoi vesijuoksukin tuntua liikunnalta. Vähitellen minulle avautui palauttavan liikunnan merkitys...
No, ensin oli pakko tykätä vesijuoksusta, koska se oli ainoa, mitä pystyin tekemään, mutta nyttemminkin. Tänään menen vesijuoksemaan ihan vapaaehtoisesti. (On muuten paikatkin niin hellinä toissapäiväisen salireissun jäljiltä, että on palauttelevan paikka noin muutenkin :)) Vaikka pystyn jo juoksemaan maallakin, olen huomannut vaihtelun merkityksen ja saatanpa juosta vedessäkin... Ilman hammasten kiristelyä!
Siis pakko myöntää taas, että mua fiksummat on oikeassa - kyllä vesijuoksussakin järkeä on! Hmmm! Aina oppii uutta!
Hydrospinning kiinnostaisi myös! En vieläkään ole ehtinyt sitä kokeilemaan, vaikka olen jo selvitellyt, missä sitä pääsee kokeilemaan. Täytyy ottaa se to-do-listalle! Ainoa mikä arveluttaa on pyörän siirtäminen veteen - tarvitaanko nostovoimaa? Selviääkö siitä selkävammainen, joka käytännössä melkein kaikkea pystyy jo tekemään? Siis en suosi painavia nostoja ja etenkään silloin kiertoja...
tTM
Eikö ole ihanaa oivaltaa itsestään uusia asioita? Vaikkakin kenties vähän kantapään kautta :) Mun on pakko sanoa itsestäni tähän väliin se, että tuon taannoisen minibönärin jälkeen opin sen, ettei liikunnan tarvitse olla spartalaista itsensä tappamista. Toki se voi olla sitäkin, mutta se ei saa olla viitekehys. Kaikkein tärkeintä on sittenkin relaaminen ja rauhoittuminen.
VastaaPoistaIhanaa olla ihminen <3
No älä muuta viserrä! Ihmisenä olemisen hienoinpia puolia on, että voi ihan tyynesti todeta, että hups olin väärässä ja muuttaa tapaansa toimia! Ihan kokonaan spartalaisuudesta en ole irti päässyt, mutta nykyään sentään ihan itse tajuan, että hei vois tehdä jotain iisimpää väliin. Lepäämisen opettelu ei oikeesti ole aina helppoa! Mutta yritetään <3
VastaaPoistaHyvä kun muistutit, että kannattaa ja pitäisikin kokeilla erilaisia lajeja. Eikä aina vaan sitä ja yhtä ja samaa kunnes kroppa ei enää kestä.
VastaaPoistaJa joo, muu kuin varsinainen hikiliikunta ei oikein tunnu tyydyttävältä... Vaikka esim. punttitreeniä teen niin laiskasti, että en oikastaan koskaan hikoile siinä, koska en tykkää siitä. Ehkä senkin sijalle vois löytyä joku mieluisampi laji JOS vaan KOKEILISI jotain muuta?!? Sulla jo kokemuksia vaikka mistä lajeista!
Periaatteessa mulla löytyy kokeilun halua, mutta kuitenkin palaan aina vaan samojen lajien (lue: juoksun) ääreen. Monipuoliseksi liikkujaksi mua ei voi sanoa, vaikka silloin tällöin jotain yllyn kokeilemaankin... Mutta se on niin otta, että jos vaan rohkaistuisi kokeilemaan uusia lajeja, hyviä lajeja varmasti löytyisi. Ja kroppa voisi paremmin... :)
VastaaPoista