Sivut

keskiviikko 7. syyskuuta 2011

Henkilökohtainen harjoitusohjelma

Kävin taas tapaamassa fysioterapeuttiani. Ilo tavata aina.

Olen niin onnellinen siitä, että olen kohdannut hänet. Kun sanon, että "minulla on tämä ja tämä oire" niin hän vastaa, että "se johtuu siitä ja siitä ja nyt sun kannattaa tehdä näin ja näin niin ongelma korjautuu"... WoW! Kukaan ammattilainen ei, missään vaiheessa, ole osannut sanoa minulle muuta kuin että "omien tuntemusten rajoissa" tai "jos ei tunnu huonolta niin tee vaan".

Juu ja paras on se "kivun sallimissa rajoissa"... Jep. Tässä tilanteessa nimen omaan ollaan sen vuoksi, että treenasin ennen selän hajoamista kivun sallimissa rajoissa!!! Ilmeisesti kivun sietokykyni on melko hyvä - tai ainakin haluni treenata just niin kuin haluan on kovempi kuin kivun sallimat rajat...



Lisäksi olen saanut nipun täsmävenytyksiä (siis jopa sillä oli merkitystä, mihin suuntaan discus prolapsi on, minulla se on sisäänpäin ja oikea painotteisesti) sekä liikkeet coren syvien lihasten sekä pakara ja takareisien vahvistamiseksi. Minulla on henkilökohtainen harjoitusohjelma :) Olen niin onnellinen. Vielä tarvitaan aimo annos itsekuria, että saan itseni harjoittelemaan säännöllisesti, mutta ainekset siis on!

Vielä yksi syy, miksi pidän fyssaristani, on, että hänellä on selkeä näkemys, mitä lajeja minun kannattaa harrastaa ja mitä ei. Juoksemiseen minulla on ihan virallisesti lupa (koska en suostu siitä luopumaan), mutta siinä kyllä painotettiin pehmeää alustaa ja itsensä tarkkailemista... Pieni hinta! Valmis maksamaan. Vaikka mielenkiintoisia lajeja jääkin nyt pois valikoimasta:




Kävin eilen hierojalla ja esittelin selkäongelmani hänelle ennen kuin hän ehtisi rusauttaa sen ihan uuteen kuntoon. Hieroja kertoi sitten oman selkänsä tarinan. Hänellä selän tilanne huomattavasti huonompi ja tapahtumasta jo vuosia. Vaikka kyse on aktiivisesti urheilevasta (ja omassa lajissaan kansallisesti kilpailevasta) ihmisestä, hänellä vasta rajoitteita oli... Täytynee taas kaiken valituksen keskellä myöntää, että rajoituksista huolimatta, olen päässyt vähällä. Kuulinpa vielä päivän päätteeksi kauhutarinan siitä, kun discus prolapsi tulee kaularankaan...

tTM kiitollisena

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos viestistäsi!