Joopa joo. Ei tullut pikaista postausta, eikä mahtavia pudotuksia. Edelleen roikutaan siinä 62 tienoissa... Välillä käy jo lupaavasti 61 maissa ja seuraavana aamuna tojottaa tuttu ja turvallinen 62 mittarissa. Voiko enempää masentaa?
No mitenkäs tätä asiaa pitäisi nyt lähestyä? Että heittäydytäänkö sitten saman tien lattialle ja todetaan, että eihän tästä TAASKAAN mitään tullut! No ei heittäydytä.
Sain (etukäteis-äitienpäivä-) lahjaksi juoksulenkkarit. Kahdessa kaupassa pyllistely riitti ja kengät tuli valittua. Entiset juoksukenkäni oli sitä yleisintä maratoonareiden merkkiä (vältän mainostamista :)) ja päätin, että nyt kyllä kokeilen toista merkkiä! No kokeilinkin. Tosi montaa. Ja päädyin samaan merkkiin. Mutta kauniin pinkit on kuviot tällä kertaa. Edelliset kengät oli neljä vuotta vanhat. Nyt sitten pitäisi vain ottaa itseään niskasta kiinni ja lähteä sinne lenkille. Mies on juossut paljonkin ja olen nyt hänet velvoittanut lähtemään lenkille kanssani (ihan kohta tässä joku päivä) vähän niin kuin tarkistamaan mun juoksutekniikkaa ja katsomaan juoksunopeutta, jne.
Eli siis juoksemme edelleen, vaikka vaaka vinoileekin.
Muutenkin on nyt ruettava miettimään tätä koko projektia uudelleen. Kyllä ensimmäiset viisi kiloa lähti hyvin ja nopeasti. Tammi-helmikuun aikana. Sitten ei mitään... Aloitin vuoden vaihteessa liikkumaan huomattavasti enemmän. Nyt en enää voi lisätä liikuntaa niin, että sillä olisi merkitystä, koska liikun jo nyt paljon.
Lisäksi kulutan vähemmän kuin silloin viisi kiloa sitten - eli ruokailua on tarkistettava uudelleen. Ne "uhraukset", jotka tein silloin vuoden vaihteessa ei enää riitäkään, jos halutaan kilojen painonpudotusta.
Eli aloitetaan uudestaan. Taas. Mehän tämä osataan. Onko lautasmalli oikeasti käytössä? Syönkö oikein? Sorrunko kuitenkin muutamaan karkkiin tai vain yhteen pullaan? Tossua toisen eteen. Run, Forest, run.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos viestistäsi!