Oikeassa suunnassa

Jei! Vihdoin jumitus 62:ssa on ohi ja olen palannut reunuksen mukaiseen kehitykseen. Toivottavasti pian sen allekin. On nimittäin enää muutama surkea 100 grammainen jäljellä, että painoni alkaisi kokonaan uudella numerolla! Mahtavaa!

Eilen piti tehdä pieni kevyt lenkki jalkojen avaamiseksi ja jättää sitten lepäämään sunnuntain juoksutapahtumaa varten. No siinähän kävi niin, että yhteensä lenkkini kesti yhden tunnin ja 50 minuuttia... Osan lenkkiä koira oli mukana, mutta juoksin myös koiran kanssa. Eli ei tullut lyhyttä lenkkiä, mutta rento, helppo ja kaiken kaikkiaan mukava! Harmitti, kun en löytänyt sykemittarini kello-osaa lähtökiireessä.

Ja vettä satoi ihan koko ajan! Mutta harvoinpa täällä nyt se ideaali lenkkisää on, joten ihanan raikasta ja kivaa oli jolkotella silti. Toivottavasti en tehnyt jaloille liikaa. Sunnuntainahan se sitten nähdään.

Fiilis hyvä. Kengät ja muut varusteet pelittää. Ollaan ihan valmiita sunnuntain koitokseen ja sen jälkeen pääsee taas treenailemaan ihan rauhassa muitakin lajeja tai lisää juoksua. Tavoitteena kuitenkin pitää juoksu mukana ohjelmassa ja tähdätä syyskuun alussa toiseen juoksutapahtumaan.

Hiljaisena haaveena on jutusteltu (kuiskaamalla) työkaverinkin kanssa, että noinkohan sitä vallan hirviäisi ottaa ensi kevään tavoitteeksi puolimaratonin. Jos sen vielä tempaseisin juosta niin siinä olisi kyllä minun juoksulliset tavoitteeni tässä elämässä! Maratonista en haaveile. Ainakin nyt tuntuu siltä. Nämä lyhyemmät pyrähdykset riittää hyvin!

Liikunnallista kesän alkua! Uskoa haaveisiin! Työllä ne toteutuu kyllä. Omalla kohdallani näen juuri nyt sen, että paino putoaa (niin kuin oli suunniteltukin) ja minä jopa juoksen! Loistava olo näiden saavutusten äärellä!