Sivut

torstai 8. huhtikuuta 2010

Tiukka täti

Olen kirjannut kalenterin reunaan tavoitepainoni. Jokaiselle viikolle vuoden alusta asti 300 g vähemmän niin, että saavuttaisin tavoitepainoni heinäkuun puolivälissä. Erinäisistä (teko)syistä johtuneeseen löysäilyyni on kuulunut puntarin, kalenterin ja kaikkien "tukimenetelmieni" välttely. Painoni on siis alempana (hieman) kolmen vuoden takaisesta alimmasta painostani, mutta vauhti hiipunut, suorastaan pysähtynyt ja ei voi syyttää oikeasti ketään muuta kuin itseään. Päätin siis jokunen päivä sitten ottaa itseäni niskasta kiinni ja tarkistaa tilanteeni suhteessa kalenterin reunassa olevaan tavoitepainooni... Olen pitkin kevättä ollut noin kilon edellä tavoitepainoani eli olen lähinnä kalenteria täyttäessäni katsonut lukua säälien, että ONNEKSI en paina noin paljon...

No viitisen päivää sitten päätin katsoa (pahaa aavistamatta), missä mennään. Että ei kai paino lähene sitä tavoitepainoa... No järkytys oli sen mukainen, kun vaaka kylmästi ilmoitti, että painoa on 600 g enemmän kuin kalenterin reunaan merkitty tämän viikon tavoitepaino! Voi löysyys!!!

Olo on valheellisen hoikka, koska vaatteet (jotka siis on hankittu 4-6 kg sitten) tuntuvat löysiltä. Ilmeisesti olen antanut itselleni luvan löysäillä. Kuitenkin tiedämme, että löysäilystä on melko löysät seuraukset. On turha puhua, että paino käsittämättömästi jumittaa, vaikka olen tehnyt kaiken oikein. Ei, en ole tehnyt oikein. Olen rajoittanut syömisiä, mutta myös syönyt herkkuja. Olen liikkunut, mutta on tullut myös jätettyä jumppaa väliin. Ollenkaan ei ole pariin viikkoon ollut sitä tahtia kuin ennen tätä. No parempi, ettei edes mennä niihin tekosyihin, joita olen käyttänyt!

Loppuviikosta päätin ottaa ohjat takaisin käsiini. Aloin liikkua, kävin pyörällä töissä ja rajoitin syömisiä oikeasti. Pe menin tietysti sitten sille linjalle, että töissä en syönyt juuri mitään ja illalla kotona kohtuuttomasti... No siitä taas opittiin. Su aamuna olin viikon tavoitepainossa ja ensi viikkoa kohti lähden intoa täynnä. Tai ainakin hyvin päättäväisenä. Huomenna pyörällä töihin ja illalla, jos vielä virtaa riittää niin pieni juoksulenkki. Tänään Total Combat ja ensimmäisen kerran oli oikein hyvä fiilis eli ei missään vaiheessa sellaista oloa, että tää on liian rankkaa. Rankkaa kyllä, mutta ei liian rankkaa. Jopa punnerrukset jaksoin (polviltaan, ei todellakaan vielä oikein "äijäpunnerruksia", jotka tietysti on tavoitteena)! Hyvä minä! Kyllä tämä taas tästä! Tavoitteena tiukka täti. Suorastaan piukea! :)

Aurinkoa liikunnallisiin hoikempiin päiviinne!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos viestistäsi!