Huomasin... tai siis en minä mitään huomannut vaan Sisko huomautti edellisen postauksen luettuaan, että "sinähän kirjoitat passiivissa!" Jäin miettimään asiaa. Lomia on pidetty, painoa pudotettu... Hämmästyin. Todellakin! Tarkemmin asiaa pohdittuani tajusin, että ajattelenkin usein projektiani ikäänkuin varovasti ulkoapäin. Onnistuuko Uuden Elämän-projekti paremmin, jos ei mene itse siihen kovin tykö? Että antaa projektin rauhassa toteutua, eikä häiritse sitä...
Mikä tässä on seuraava vaihe, jos jatkan projektini ulkoistamista? Alanko puhua Uuden Elämän-projektista siihen malliin kuin olisin ottanut siihen projektityöntekijän... "Se on laihduttanut vähemmän kuin olisi odottanut"? "Se laahaa viisi kiloa perässä tavoitteistaan"?
Ja mitä sitten seuraa tämän jälkeen?? "Kuka on jäljessä tavoitteistaan?" "Kenen piti laihduttaa?" Ja sittenhän on jo kyse jonkun muun asioista ja tulee helposti sellainen olo, että mitä sitä nyt toisten asioihin puuttumaan. Aikaisemmat omatkin projektini olen onnistunut jättämään kesken. Nyt jos pysyn kaukana tästä, niin tämä saattaa onnistuakin. Siis mitä?
Ei hyvänen aika! Nyt potkut sille projektityöntekijälle. Ulkoistaminen loppui tähän. Vastuunotto alkaa! Tässä projektissa olen MINÄ, eikä mitään passiivista! Tämä on MINUN Uusi Elämäni.
Minä olen tänään laihduttanut 4,9 kg vuoden alusta. Olen 100 g päässä edellisestä (kolmen vuoden takaisesta) alimmasta painostani! Viimeksi pääsin siihen painoon tiukalla laihduttamisella. Kyllä olin silloinkin iloinen lukemasta, suorastaan riemuissani, mutta olin ollut niin tiukalla nälkäkuurilla, että olin jo valmis tekemään mitä vain saadakseni syödä! Joten söin... Lopputulos onkin teille jo tuttu. Tällä kertaa lähestyn painoa hallitummin. Nälkäkuuria ei ole pidetty (HUOMAATTEKO SE TAPAHTUU TAAS!!!) siis EN ole pitänyt nälkäkuuria! Olen juuri (eilen) vetänyt esiin salaisen aseeni tällä tiellä eli kävin tekemässä kevään ensimmäisen juoksulenkin! Mahtavaa liikuntaa ja tehokasta energian kulutusta. Tällä kertaa olen menossa alittamaan tuota lukemaa täynnä uskoa siihen, että kyllä vain pääsen ihan pian tuohon lukemaan ja myös sen alle! Innolla odottelen, että piakkoin painoni alkaisi jo viitosella. Se se vasta olisi jotakin :)
Siirryn passiivista aktiiviin! Otan vastuun tästä! (ja kävelen huomenna töistä kotiin, kun on toi bussilakkokin) Te muutkin aktiivit! Jatketaan valitsemallamme tiellä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos viestistäsi!